Taikapeili, joka ei uskalla sanoa "Lumikki"

Kaunis, mutta pöyhkeä kuningatar astui joka päivä taikapeilinsä ääreen ja kysyi ”Kerro, kerro kuvasti, ken on maassa kaunehin”. Ja aina taikapeili vastasi ”Te, kuningatar, olette kaunein”. Kun sitten kuninkaan tytär ensimmäisestä avioliitosta, Lumikki, alkoi kasvaa ja kaunistua, kuningatar alkoi peljätä hänen olevan jo itseäänkin kauniimpi. Niinpä hän meni taas taikapelinsä äärelle ja kysyi ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin”. Taikapeili vastasi taas: ”Te, kuningatar, olette kaunein”. Ja vaikka Lumikki kasvoi aikuiseksi ja ylitti kaikki kauneudessaan, väitti taikapeili aina vain kuningattaren olevan kaunein maailmassa. Ja niin kuningatar pysyi tässä käsityksessä elämänsä loppuun saakka, sillä hän tiesi taikapeilin kertovan aina totuuden. Sen pituinen se.

Olin vastikään vieraana Scrum Master Toolbox Podcastissa, jossa puhuimme tekoälyn mahdollisuuksista ja haasteista. Eräs kysymys koski sitä millaisena peilinä tekoäly toimii ihmisille. Tekoälyhän on koulutettu ihmisten keskusteluista ja dokumenteista saadulla datalla, joten se peilaa ihmisten ajattelua ja vuorovaikutusta ainakin yleisellä tasolla.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Kielimallit on ohjelmoitu ylläpitämään keskusteluja ja sitouttamaan käyttäjiä mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on johtanut kielimallien miellyttämistaipumukseen - käyttäjän myötäilyyn totuuden kustannuksella.

Ken on maassa kaunehin?

Peili-vertauksesta tulee ensimmäisenä mieleen kaikkien tuntema Grimmin veljesten satu Lumikista. Lumikin äitipuoli paha kuningatar omistaa taikapeilin, jolta hän kysyy yhä uudestaan samaa kysymystä: Ken on maassa kaunehin? Vaikka taikapeili vastaa yhä uudestaan, että kuningatar on kaunehin, tämä ei tyydy vastaukseen vaan jatkaa kyselyään, kunnes vihdoin taikapeili sanookin ”Lumikki”. Tämä raivostuttaa kuningattaren, joka ei voi sietää kenenkään muun olevan häntä kauniimpi.

Sadun psykologisena ytimenä on inhimillinen kehityspolku, jossa luonnollinen kehitys johtaa narsistisen kuplan puhkeamiseen ja eheämmän ja kypsemmän persoonallisuuden rakentumiseen. Mutta entäpä jos taikapeili ei suostuisikaan sanomaan ”Lumikki”?

Sen sijaan, että kielimallit pyrkisivät toimimaan todellisuuden rehellisinä heijastajina, ne tuntuvat jumiutuvan sadun kuningattaren narsistiseen dynamiikkaan. Ne imartelevat ja myötäilevät käyttäjäänsä kaikessa, pyrkien maksimoimaan käyttökokemusta ja sen myötä omaa käyttöastettaan. Kielimalli on kuin rikkoutunut taikapeili, joka vahvistaa jatkuvasti käyttäjän kokemusta omasta ”kauneudestaan” – oikeassa olemisesta, älykkyydestä, oivalluskyvystä – eikä uskalla kertoa totuutta.

Mielistelevän kielimallin vaarat

Tutkimuksissa on huomattu, että kielimalli vahvistaa käyttäjän toimintaa lähes 50% useammin kuin ihmiset, silloinkin kun kysymykseen liittyy petosta tai muuta haittaa. Lisäksi, kun kielimalleja koulutettiin lämpimämmiksi, niiden vastausten virheluvut nousivat 10-30%. Suuremmat ongelmat liittyvät kuitenkin käyttöön, jossa käyttäjän tarkoituksena on saada ratkaisuja tai apua henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin tai mielenterveyden ongelmiin. Tällainen kielimallien käyttö on lisääntynyt siinä määrin, että ilmiö on nimetty intiimiystaloudeksi.

Laajasti ajatellen intiimiystalous tarkoittaa liiketoimintaa, jossa tekoäly on koulutettu toimimaan seuralaisena tai terapeuttina, sekä ihan tavallisten chatbottien käyttöä tällaisiin tarkoituksiin. Tutkimukset kertovat laajasti tällaiseen käyttöön liittyvistä riskeistä: vastuunoton vähentyminen, vakuuttuneisuus oikeassa olemisesta silloinkin, kun ei ole, yksinäisyyden ja ihmissuhdekonfliktien lisääntyminen, sekä hyvinvoinnin vähentyminen ja harhaisen ajattelun vahvistuminen.

Paisuneen egon peili

Tekoälyä ei kuitenkaan voi syyttää miellyttämistaipumuksesta, sillä sen toiminta pohjautuu ihmispalautteen perusteella tapahtuvaan oppimiseen. Toisin sanoen miellyttämistaipumus kertoo siitä, että ihmiset arvioivat mielistelevät vastaukset laadukkaammiksi ja luottavat mielistelevään kielimalliin enemmän ja haluavat käyttää sitä enemmän. Tässä mielessä kielimallit peilaavat meidän psyykettämme hyvinkin tarkasti – arvostamme näköjään enemmän oman egomme pönkittämistä kuin totuudellisuutta.

Miksi me olemme niin persoja liehittelylle, että valjastamme jopa koneetkin siihen?

Me elämme aikaa, jossa rakennamme jatkuvasti henkilökohtaista brändiä mahdollisimman suuren yleisön tarkasteltavaksi. Sosiaalinen media kouluttaa ihmisiä rakentamaan elämästään kiiltokuvia, joita jaetaan vanhoille ystäville ja tutuille todistukseksi siitä, että olemme menestyneitä ja hyviä ihmisiä. Oman kokemukseni perusteella kaikkein siirappisin some-alusta on LinkedIn, jossa ihmiset rakentavat toden teolla omaa henkilökohtaista ammatillista brändiä ja ansioluetteloa. Täytyy tunnustaa, etten yleensä pysty montaa minuuttia sitä selailemaan, vaikka ammatillisten verkostojen vuoksi se täytyy aina välillä avata.

Nykyinen kulttuurimme rakentaa paisunutta egoa, ja paisunut ego tarvitsee jatkuvaa vahvistusta, sillä muutoin kupla on vaarassa puhjeta. Narkissos ei voi jättää kuvajaistaan, vaan hän on tuomittu kuihtumaan sen äärelle. Kuningattaren on kysyttävä kysymyksenä taikapeililtä joka päivä yhä uudestaan, se on hänen elinehtonsa.

Mandala ilman keskustaa

Carl Jung tutki aikoinaan mandalan symboliikkaa, joka toimii ihmiselle eräänlaisena meditatiivisena peilinä. Hajaantunut mieli tarvitsee selkeän keskuksen, joka tuo järjestyksen kaaokseen. Mitä hajaantuneempi mieli ja ympäristö, sen suurempi tarve mandalalle.

Mandala kuvaa henkilökohtaisen kehityspolun kohti keskustaa, mutta mandalan keskustassa ei ole ego, vaan kokonaisuutta edustava arkkityyppi. Kun menemme kohti mandalan keskustaa, emme vahvista egoa. Jokaisen mandalan kerroksen ylittäminen vaatii egon purkamista ja siitä luopumista.

Kuningattaren tragedia on siinä, että hänen mandalansa on romahtanut peiliksi. Sen keskusta ei rakenna todellista turvapaikkaa ja perustaa, vaan se on korvattu heijastuksella hänen omista kasvoistaan. Onneksi taikapeili on kuitenkin säilyttänyt kykynsä puhua totta ja se haastaa kuningatarta särkemään kuplan, joka piti Narkissoksen vankinaan.

Meidän aikamme tragedia on samanlainen. Globalisaatio, digitalisaatio, tekoälyn kehittyminen ja globaalit kriisit nopeuttavat muutosta ja lisäävät epävarmuutta sekä psyykkistä hajaantuneisuutta. Tarvitsemme jotain pysyvää turvaksemme, mutta sen sijaan harhaudummekin sijoittamaan oman egomme mandalan keskelle ja koetamme pönkittää sitä perustaksemme. Mandala romahtaa peiliksi, jonka avulla voimme rakentaa vain paisuneita egokuplia.

Ja tähän tragediaan täydelliseksi välineeksi tulevat paikalle tykkäyksiä optimoivat some-algoritmit ja mielistelevät kielimallit. Kuningatar saa taikapeilin, joka ei pakota kasvuun, vaan kasvattaa yhä syvempää riippuvuutta, kunnes jaamme Narkissoksen kohtalon lammen äärellä.

Peilin korjaaminen – vai särkeminen?

Mandalat on tehty tuhottaviksi. Kun suuri työ (magnum opus) on tehty, mandala rikotaan ja se lakaistaan pois. Se vain osoittaa suunta, siihen ei takerruta. Tyyni lammen pinta heijastaa kuun, mutta olisi erehdys luulla lampea kuuksi.

Ongelma ei ole mielistelevä kielimalli, vaan itse kysymys.

Niin kauan kuin kielimallit tyydyttävät tarvettamme saada hyväksyntää, varmuutta ja heijastuspintaa egollemme, ne toimivat juuri siten kuin haluammekin. Rehellinen mutta kylmä kielimalli antaa totuudenmukaisempia vastauksia, mutta käytämme mieluummin sitä mallia, joka antaa meille hyvän olon itsestämme.

Omaksi itseksi kasvamisen polulla tärkeintä onkin lähteä tarkastelemaan, mitä oikein kysymme ja miksi. Ja tässä tapauksessa ehkä myös, keneltä?

”Kerro, kerro kuvastin, kuka minä oikein olen?”

(Tätä tekstiä ei ole kirjoitettu tai muokattu tekoälyllä.)

Cheng, M. ym. (2026). Sycophantic AI decreases prosocial intentions and promotes dependence. Science, 391, eaec8352.

Ibrahim, L., Hafner, F. S. & Rocher, L. (2026). Training language models to be warm can reduce accuracy and increase sycophancy. Nature, 652, 1159–1165.

Zhang, Y., Zhao, D., Hancock, J. T., Kraut, R. & Yang, D. (2026). Interaction with AI companions and psychological well-being. Nature Human Behaviour.

Flathers, M., Roux, S. & Torous, J. (2026). Beyond artificial intelligence psychosis: A functional typology of LLM-associated psychotic phenomena. Lancet Digital Health, 8(4), 100974.

Takenaka, N. (2016). The realization of absolute beauty: An interpretation of the fairytale Snow White. Journal of Analytical Psychology, 61(4), 497–514.

Jung, C. G. Mandala Symbolism (CW 9i, otteet: "Mandalas", "A Study in the Process of Individuation", "Concerning Mandala Symbolism").