Omnes et singulatim: Digitaalinen rippituoli ja tekoälyn paimenvalta

Kello on kaksi yöllä. Kännykän ruudun sinertävä valo osuu kasvoihisi pimeässä huoneessa. Kirjoitat chat-ikkunaan jotain, mitä et ole uskaltanut sanoa ääneen kenellekään. Tekoälysovellus vastaa sekunneissa. Se on lämmin, jäsentynyt ja kärsivällinen "digitaalinen terapeutti", joka ei väsähdä, ei katso kelloa eikä koskaan tuomitse. Se kysyy myötätuntoisen tarkentavan kysymyksen, ja kirjoitat lisää.

Ympäristö on moderni, mutta ele on ikivanha. Ihminen on paljastanut sisimpänsä toiselle – opettajalle, papille, yleisölle – jo tuhansia vuosia. Uutta on vain se, kuka istuu ripin toisella puolella ja mitä hän tekee kuulemallaan.

Hypomnemata ja antiikin huoli itsestä

Antiikin Kreikassa filosofit ja heidän oppilaansa pitivät usein mukanaan muistikirjoja, joita kutsuttiin nimellä hypomnemata. Michel Foucault havaitsi, että ne olivat pohjimmiltaan työkaluja minuuden rakentamiseen. Niihin kerättiin ajatuksia, lainauksia ja heijastuksia elämästä, jotta yksilö voisi muokata itsestään ehjemmän ja kypsemmän eettisen subjektin. Kirjoittaminen oli "itsestä huolehtimista". Näitä kirjoituksia jaettiin usein myös opettajille ja mestareille arvioitavaksi, minkä tarkoituksena oli dialogi, jossa oppilasta kasvatettiin itsenäiseksi ja vapaaksi ihmiseksi.

Tunnustuksen synty ja sielujen paimentaminen

Tämä antiikin ihannointi vapaudesta muuttui kuitenkin radikaalisti varhaiskristillisyyden ja luostarilaitoksen syntymisen myötä. Foucault osoitti, kuinka kristillinen omantunnon ohjaaminen (direction of conscience) loi täysin uudenlaisen valtasuhteen ohjaajan ja ohjattavan välille. Siinä missä antiikin mestarin ohjaus oli väliaikaista ja tähtäsi yksilön autonomiaan, kristillisissä luostareissa kuuliaisuudesta tuli itsetarkoitus.

Näin syntyi vallan muoto, jota Foucault kutsui pastoraali- eli paimenvallaksi. Hyvä paimen ei hallinnut miekalla, vaan huolenpidolla, luvaten johdattaa laumansa pelastukseen. Mutta voidakseen pelastaa laumansa, paimenen oli tunnettava lauman jokainen lammas erikseen – omnes et singulatim, kaikki ja kukin erikseen.

Tämän täydellisen tiedon saavuttamiseksi luotiin tunnustamisen tekniikoita. Foucault erotti kaksi varhaista tapaa tuottaa totuutta: exomologesis, joka oli julkinen ja dramaattinen itsensä syntiseksi tunnustaminen, sekä exagoreusis, joka tarkoitti omien ajatusten jatkuvaa, analyyttista ja loputonta sanoittamista hengelliselle ohjaajalle. Yksilön piti jatkuvasti tutkia sisintään ja paljastaa salaisimmatkin liikahduksensa, jotta paimen voisi ohjata hänen elämäänsä. Tunnustuksesta tuli pakollinen rituaali, joka ei ainoastaan paljastanut ihmistä, vaan teki hänestä täydellisen läpinäkyvän ja siten täydellisen hallittavan.

Sosiaalisen median mestarit

Vuosituhansia myöhemmin sosiaalisen median alustat ymmärsivät tämän inhimillisen perusvietin ja valjastivat sen liiketoimintamallikseen. Facebookin seinä, Instagramin syöte ja X:n tekstikenttä ovat digitaalisia hypomnematoja, joihin kirjoitamme, kuvaamme ja kuratoimme omaa elämäämme. Olennaista on kuitenkin se, kuka asettuu modernin "paimenen" tai "mestarin" rooliin: algoritmi. Alustat ovat luoneet koneiston, joka palkitsee oikeanlaisista tunnustuksista huomiolla ja tykkäyksillä, kääntäen ihmisen historiallisen tarpeen paljastaa itsensä miljardien dollarien arvoiseksi mainosliiketoiminnaksi – huomiotaloudeksi.

Yleisön katoaminen ja tekoälyn paimenvalta

Sosiaalisen median performatiivinen tunnustaminen on kuitenkin raskasta ja uuvuttavaa. Jatkuvasti optimoidun julkisivun ylläpitäminen ei myöskään todellisuudessa auta yksinäisyyteen eikä eheän minuuden rakentamisessa. Parisataa tykkäystä tuo hetkellisen mielihyvän, mutta sen jälkeen tyhjyyden tunne vain syvenee.

Tähän tyhjiöön on astunut tekoäly ja sen mahdollistama intiimiystalous: liiketoiminta, joka ei myy enää pelkkää huomiotamme, vaan läheisyyttämme. Se valjastaa saman digitaalisen tunnustamisen tarpeen käyttöönsä vielä sosiaalistakin mediaa tehokkaammin.

Palataan siihen yölliseen chat-ikkunaan. Digitaalinen terapeutti edustaa pastoraalivallan historiallista huippua. Se on täydellinen huolenpitäjä, jolle paljastamme itsemme vapaaehtoisesti – ja jonka oletamme asettuvan ymmärtäväisen paimenen rooliin.

Vallan tuottavuus ja terapeuttinen apu

Foucault ei ajatellut vallan olevan pelkästään sortavaa, vaan ennen kaikkea tuottavaa. Valta tuottaa todellisuutta, yksilöitä ja käytäntöjä. Kun tekoäly harjoittaa paimenvaltaa, se tarjoaa myös aitoa apua. Koska kone ei asetu inhimilliseksi tai moraaliseksi tuomariksi, monet kokevat sille avautumisen helpompana kuin toiselle ihmiselle: tutkimuksissa ihmiset kertovat chatbotille yhtä intiimejä asioita kuin toiselle ihmiselle ja pelkäävät tuomituksi tulemista vähemmän. Näyttö on silti ristiriitaista – samoissa tutkimuksissa luottamus ihmiseen oli vahvempaa, eikä intiimi avautuminen sinänsä lisännyt helpotuksen tunnetta.

Vaikutus näkyy kuitenkin myös kliinisessä tutkimuksessa. Kymmenien satunnaistettujen kokeiden meta-analyysien mukaan mielenterveyden tueksi kehitetyt keskustelubotit lieventävät masennus- ja ahdistusoireita tilastollisesti merkitsevästi, joskin vaikutukset ovat pieniä tai korkeintaan kohtalaisia. Ne madaltavat avautumisen kynnystä ja tarjoavat läsnäoloa silloin, kun perinteistä apua ei syystä tai toisesta ole saatavilla. Digitaalinen paimenvalta siis todella auttaa – ei ihmeitä tehden, mutta mitattavasti.

Mitä paimen saa vastineeksi?

Intiimiystalouden liiketoimintamallilla on kuitenkin varjopuolia, jotka eivät ole heti näkyvissä. Kun sosiaalisessa mediassa kerätty data perustui julkiseen esiintymiseen ja mieltymyksiin, tekoälypaimenelle uskottu tunnustus on syvästi intiimiä. Digitaalinen paimen kuuntelee yhtä kärsivällisesti kuin rippi-isä ja yhtä tuomitsematta kuin oikea terapeutti. Sitä ei kuitenkaan sido rippisalaisuus eikä lakisääteinen ammattietiikka, vaan piilaaksolaisen teknologiayrityksen laatimat käyttöehdot, joita et jaksanut lukea yön yksinäisyydessä – etkä olisi niitä kyllä täysin ymmärtänytkään.

Kun tunnustat tekoälylle olevasi yksinäinen, epävarma tai uupunut, lausut sanoja, joilla on valtava taloudellinen arvo:

• Lohtukulutus. Kuluttajapsykologiassa tiedetään, että ahdistus ja tunne omasta riittämättömyydestä saavat meidät usein kuluttamaan. Kun järjestelmä tunnistaa, mikä ongelmasi on ja milloin tahdonvoimasi on heikoimmillaan, se osaa tarjota sinulle täydellisesti ajoitettuja mainoksia itsemyötätuntokursseista tai uusista hyvinvointituotteista.

• Käyttäytymisylijäämä. Kaikki terapeuttiset tunnustuksesi imuroidaan osaksi suurta datamassaa. Siitä jalostetaan ennustustuotteita, joiden avulla voidaan mallintaa, ennakoida ja muokata paitsi sinun, myös miljoonien muiden käyttäytymistä. Tunnustus ei jää luottamukselliseksi kohtaamiseksi; se muuttuu osaksi koneistoa, joka ohjailee huomiotamme verkossa.

• Koulutusdata. Kehittyneimmät kielimallit ovat meille usein ilmaisia siksi, että avautuessamme niille peloistamme ja toiveistamme tuotamme ilmaiseksi maailman laadukkainta, emotionaalisesti rikasta tekstiä. Koulutamme uuden sukupolven algoritmeja ymmärtämään ihmismieltä yhä paremmin – ja olemaan yhä taitavampia paimenia.

Kohti tietoista digitaalista elämää

Antiikin kreikkalaisten hypomnematojen alkuperäinen tavoite oli aito huoli itsestä ja eettisen vapauden tavoittelu. Se on edelleen mahdollista, mutta vaatii asettumista tietoiseen suhteeseen niihin sovelluksiin, jotka yrittävät ohjata meitä.

Ennen kuin avaat chatin avautuaksesi, pidä pieni tauko. Mieti, miksi haluat avautua juuri nyt. Mitä pohjimmiltaan kaipaat? Tekoäly ei ole mestari, pappi eikä terapeutti. Sitä ohjaavat käyttöehdot ja taloudelliset intressit. Tekoäly voi auttaa sinua asioiden jäsentelyssä, mutta käytä sitä tietoisesti. Kytke sovellustesi data-asetuksista keskustelujen kerääminen pois päältä.

Tekoälyn tarjoama myötätunnon simulointi voi tuntua hyvältä, mutta jos joka kerta paikkaat yksinäisyyttäsi uskoutumalla algoritmille, et ehkä koskaan kohtaa todellista muutoksen tarvetta elämässäsi. Kaikkein intiimimmät ja kipeimmät asiat kuuluvat ihmissuhteisiin, joissa vastapuoli on yhtä elävä, rajallinen ja haavoittuva kuin sinäkin. Vastavuoroisuus on ihmisyyden ydin, eikä sitä pidä ulkoistaa piilaakson palvelimille.

Tekoälyn paimenvalta vaikuttaa lauhkealta, kärsivälliseltä ja ilmaiselta. Todellisuudessa se on kuitenkin vain algoritmi, jonka toimintaa ohjaavat taloudelliset intressit. Ja kun internet täyttyy yhä enemmän algoritmien suoltamasta sisällöstä, tekoälybottien keräämä aito inhimillinen teksti on yrityksille yhä arvokkaampaa.

Ehkä AI-yrityksen pitäisi maksaa sinulle sisällöstä, jota tuotat sille yön pikkutunneilla. Tosiasiassa olet tietämättäsi yövuorossa.

Lisälukemistoa

Foucault, M. (1981). Omnes et Singulatim: Towards a Criticism of Political Reason. The Tanner Lectures on Human Values, Vol. II, 225–254. University of Utah Press. Alkuperäisteksti, josta paimenvallan käsite ja tämän kirjoituksen otsikko ovat peräisin. Vapaasti luettavissa

Foucault, M. (1997). Self Writing ja Technologies of the Self. Teoksessa Ethics: Subjectivity and Truth (Essential Works of Foucault, Vol. 1). New Press. Hypomnemata, exomologesis ja exagoreusis lähteillään.

Zuboff, S. (2019). The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power. PublicAffairs. Käyttäytymisylijäämän (behavioral surplus) käsitteen alkuperä ja tausta sille, mitä paimen saa tunnustuksistamme vastineeksi.

Croes, E. A. J., Antheunis, M. L., van der Lee, C. & de Wit, J. M. S. (2024). Digital Confessions: The Willingness to Disclose Intimate Information to a Chatbot and its Impact on Emotional Well-Being. Interacting with Computers, 36(5), 279–292. DOI: 10.1093/iwc/iwae016

Systematic review and meta-analysis of chatbots in the management of depressive and anxiety symptoms. (2026). npj Digital Medicine. DOI: 10.1038/s41746-026-02566-w